torstai 13. lokakuuta 2011

Käpyjä patjan alla

Pikkuhiljaa olen alkanut saavuttamaan tasapainoa huolehtemisen takia. Olen oppinut, että on asioita joille en kertakaikkisesti voi mitään ja jotka eivät ole millään tavalla hallinnassani ja päästänyt niistä irti. Olo on helpottunut suuresti.

Isäni alkoholismi ja mieheni ADD eli ADHD ilman ylivilkkautta ovat tällaisia joille en kertakaikkiaan voi mitään. En voi parantaa heitä, mutta tukena voin olla. ADD:n diagnosointi vei useamman vuoden eikä meinattu päästä puusta pitkälle. Nyt onneksi ollaan päästy jo selville minkä asian kanssa olemme tekemisissä, mutta oikean lääkkeen ja sen määrän etsiminen on pitkällinen prosessi. Se voi viedä taas vuosia.

Tästä syystä petaan sängyn ehkä kerran viikossa, kun mieheni elää öisin ja minä päivisin. Emme voi kyllästyäkään, kun näemme niin harvoin. ;) Onneksi tyynypino on herkullinen katsoa. :)



Makuuhuoneessa muuten on asiat samalla mallilla. Näemmä tämä koti ei tarjoa montaakaan tai ainuttakaan vaihtoehtoa huonejärjestysten muuttamiseen. Mutta onneksi pikkutavaroita voi aina siirrellä ja niiden kanssa leikitellä..


Valaistu kranssi pääsi makuuhuoneen hyllyn päälle:


Sembramännynkävyt lasikupujen alle:


Ystäväni antama "tupaantuliaislahja"


Tästä saa vaikka mitä ideoita toteutettavaksi!


4 kommenttia:

Ziina kirjoitti...

Täällä toinen alkoholistin tytär sekä myös sisko. Alkoholismihan on sairaus, eikä muiden ihmisten tekemiset siihen vaikuta joten olen vain katsonut sivusta, auttanut jos on tarvittu ja kieltänyt tulemasta/soittamasta humalassa.

Teillä on ihana sisustus, kuvistasi saan paljon ideoita.

H / Lumimäellä kirjoitti...

Oi! Täälläkin blogissa on jälleen elämää :) Kiva! Nuo kävyt on kyllä ihanat <3

Kirsi kirjoitti...

Rankkoja asioita molemmat mutta kuten sanoit et voi heitä parantaa..Alkoholisti-isä on ollut mullakin joten tiedän tuon kuvion valitettavan hyvin..Hyvä juttu että miehesi on saanut diagnoosin,tuo oikean lääkityksen löytäminen voi olla tosiaan hankalaa,mutta olette kuitenkin päässeet jo oikeaan suuntaan kun on jotain mitä "hoitaa"...Kovasti paljon toivottelen voimia sinulle,se tukijan rooli kun ei ole kaikista kevein kantaa<3

quu kirjoitti...

Ziina, juu niinhän se on ja toisista se ottaa niin väkevän otteen..

Kiitos <3 Olisi kiva kuulla, että mitä ideoita on löytynyt jaettavaksi saakka. :)

HoO, onon, puutarhavälineet on pakattu talviteloille joten nyt voi taas sisälle tälläytyä. :)

Kirsi, eihän se helppo osa ole, mutta ehkä tästäkin saa jotain voimaa ja selviytymiskykyä muihin elämän ongelmiin, jos semmoisia vastaan tulee. Kiitos tuesta. :)